Sukukokoukset

SUKUJUHLA HÄMEENLINNASSA 2.-3.8.2025

Tänä kesänä matkasimme sukujuhlaan Aulangolle, jota voisi kutsua Hämeenlinnan helmeksi, koska alue tarjoaa niin paljon kauniita luontoelämyksiä ja mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon. Majoituimme legendaariseen kylpylähotelli Scandic Aulankoon. Heinäkuun parin viikon helleputken jälkeen oli mukavaa aloittaa Hämeenlinnan viikonloppu aamusateen vilvoittaessa Aulangon viihtyisät rantapuistot. Sen jälkeen aurinko paistoikin koko viikonlopun.

Perjantaina kävi sukuseuran hallituksen puheenjohtaja Urho Keinänen yhdessä Jouko Karhusen kanssa laskemassa seppeleen leipurimestari Kaarlo "Kalle" Vainikaisen (1871-1942) haudalle Ahveniston hautausmaalla (kortteli 18). Vainikaisten torin laidalla sijainnut leipomo-kahvila oli yli 60 vuotta hämeenlinnalaisten ilona vuosina 1900-1963.


Vuosikokousta pitämässä vas. Pälvi Myyry, Jouko Karhunen, Timo Vainikainen ja Urho Keinänen.

Lauantaipäivä aloitettiin buffet-lounaalla, jonka jälkeen siirryttiin kokoushuoneeseen varsinaista vuosikokousta varten. Aluksi sukuseuran hallituksen puheenjohtaja Urho Keinänen toivotti kaikki 39 juhlavierasta tervetulleiksi ja informoi yhdessä varapuheen-johtaja Eila Vainikaisen kanssa päivien ohjelmasta. Ilahduttavasti mukana oli lisäksi myös useita lapsia, joilla oli mahdollisuus viettää aikaa viereisessä tilassa leikkien ja elokuvia katsellen. Vuosikokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Jouko Karhunen ja sihteeriksi Pälvi Myyry. Urho Keinänen esitteli toimintakertomukset vuosilta 2023-2024 ja rahastonhoitaja Timo Vainikainen tilinpäätökset samoilta vuosilta. Sen jälkeen vahvistettiin seuraavan toimikauden toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio. Seuran talous on hyvässä tasapainossa, joten päätettiin pitää jäsenmaksut ennallaan 25 e/perhe 35 e. Alle 40- vuotiaiden alennus poistettiin. Seuraan kuuluu tällä hetkellä 167 jäsentä.

Seuraavaksi oli vuorossa uuden hallituksen valinta. Hallituksesta olivat jäämässä pois pitkäaikaiset jäsenet Urho Keinänen, Eila Vainikainen, Sirkku Kauppila sekä Matti Vainikainen. Seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pälvi Myyry. Hallituksen muiksi jäseniksi tulivat valituiksi Timo Vainikainen, Minna Viertola, Jouko Karhunen, Teuvo Vainikainen sekä uutena Rauno Vainikainen Alapitkältä. Hallitukselle annettiin lupa täydentää jäsenmäärää tarvittaessa. Varsinaiseksi toiminnantarkastajaksi valittiin Irene Vainikainen sekä varatoiminnantarkastajaksi Toni Vainikainen. Sovittiin, että seuraava sukujuhla pidetään kahden vuoden päästä Pohjois-Savon alueella. Kokouksen lopuksi kutsuttiin Urho Keinänen seuran kunniajäseneksi. "Urkki" on ansiokkaasti ollut mukana hallituksessa sukuseuran perustamisesta lähtien; aluksi lähes kymmenen vuotta varapuheenjohtajana ja viimeiset kaksi vuotta puheenjohtajana.


Markku Piri on ollut myös Urho Keinäsen Petritex-yrityksen suunnittelijana 1984-1993.

Kahvitauon jälkeen alkoi tekstiilitaiteilija, muotoilija ja kirjailija Markku Pirin pitämä juhlaesitelmä. Hän oli muuttanut Hämeenlinnaan vuonna 2012. Piri aloitti esitelmän kertomalla omasta monipuolisesta urastaan taiteilijana. Hän on ollut siinä mielessä onnekas, että on saanut tehdä rakastamaansa työtä koko ikänsä. Pirillä oli mm. oma suunnittelutoimisto Manhattanilla kymmenen vuotta. Hänen taiteellinen matkansa ulottuu vaatesuunnittelusta (mm. Marimekko, Finlayson, Petritex Oy) lasimuotoiluun (Riihimäen lasi, Muranon lasitehdas), konserttien puvustamiseen ja lavastamiseen, muihin poikki-taiteellisiin projekteihin( EM 94, MM 2005, Kansallisbaletti) sekä kirjojen tekoon. Pirin mielestä yhteistyöllä muiden ammattilaisten kanssa voi saada aikaan hyviä tuloksia. Esim. lasimuotoilu on tiimityötä lasinpuhaltajien kanssa. Lasi on kiinnostavaa, koska se on nestemäistä väriä jäätyneessä muodossa ja siinä on aina mukana sattuma ja tuuri.

Juuri nyt hän valmistelee näyttelyä omasta urastaan taiteilijana:
Pirinsininen ja muita värejä - Markku Pirin retrospektiivinen näyttely 12.9.2025
Suomen käsityön museo, Jyväskylä.

Markku Piri: "On tärkeää tietää mistä tulee. Elämän luonne on aina muuttuva. Moni asia vaikuttaa siihen, mitä on tuleva. Maailma ja elämä tuottavat aina yllätyksiä."

Markku Piri on ollut mukana tekemässä myös lähellä Hämeenlinnaa Janakkalassa sijaitsevan Vanajanlinnan historiikkia. Hän osasi elävästi kertoa meille kaikista vaiheista, jota tämä punatiilinen, hienosta arkkitehtuuristaan tunnettu rakennus on kokenut sadan vuoden aikana. Vanajanlinna rakennettiin aikanaan (1919 -1924) yksityiskodiksi, mutta nykyisin se toimii hotellina sekä juhla- ja kokouspaikkana. Sigurd Frosterus suunnitteli linnan porilaisen kauppiassuvun pääosakkaalle tohtori Carl Wilhelm Rosenlewille metsästyslinnaksi esikuvanaan englantilaiset herraskartanot. Nykyisin näillä komeilla kartanon mailla sijaitsevat huipputason golfkentät. Näin siis myös rakennuksetkin ympäristöineen muuttuvat historian saatossa. Mikään ei ole pysyvää.

Kevyt illallinen salaatteineen syötiin hotellin omassa ravintolassa. Sen jälkeen loppuilta oli vapaata toimintaa. Moni vietti iltaa hotellin kylpylässä tai kävelyllä järven rannalla. Lyhyen automatkan päässä oli myös Aulangon näkötorni, josta oli huikeat näköalat Vanajaveden laaksoon ja Aulangonjärvelle.


Iloinen juhlaväki keskiaikaisen Hämeen linnan edustalla.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen 33 juhlavierasta lähti tilausbussilla kohti kaupungin keskustaa. Bussikuskimme Juha kertoi meille yllättäen, että hänelläkin oli sukujuuria Vainikaisiin. Aluksi menimme tutustumaan Vanajaveden rannalla sijaitsevaan keski-aikaiseen Hämeen linnaan oppaan johdolla. Erityisen upea oli Linnantupa, jossa voi viettää nykypäivänäkin tunnelmallisia juhlia. Hämeen linnan muuriseinillä olisi varmasti paljon kerrottavaa jälkipolville menneistä ajoista, sillä linna on kokenut vuosisatojen aikana sekä loiston että rappion hetkiä. Linnaa käytettiin myös pitkään vankilana.

Seuraavaksi siirryimme bussilla torin lähellä sijaitsevaan Sibeliuksen syntymäkotiin. Museossa tutustuimme omatoimisesti kansallissäveltäjämme lapsuuteen ja nuoruuden tarinoihin:

"En ollut mikään ihmelapsi. Olin aivan tavallinen, hyvän kasvatuksen saanut poika, kirjoittelin sieviä kirjeitä isoäidilleni ja suutelin häntä kädelle aamuisin."

" Viidestätoista ikävuodestani lähtien soitin yhtä mittaa kymmenen vuotta viulua melkeinpä aamusta iltaan. Vihasin kynää ja mustetta, pidin paljon enemmän hienosta viulunkäyrästä."

Puolilta päivin lähdimme kävellen lähellä sijaitsevaan ravintola Popinoon lounaalle. Maittavan salaattibuffen ja lohikeiton jälkeen menimme bussilla torin toiselle laidalle kulmaukseen vastapäätä entistä Vainikaisen kahvilaa. Siellä päättyi sukuviikonloppu komeasti, kun kajautimme yhdessä ilmoille leipuri Vainikaisen kunniaksi laulut Kallavesj ja Hiljaa juuri kuin lammen laine.


"Hiljaa juuri kuin lammen laine leipoi leipuri Vainikainen, Hämeenlinnassa, torin laidalla, parhaalla liikepaikalla."

Lisää kuvia kuvagalleriassa!


SUKUJUHLA HELSINGISSÄ KULTTUURIKESKUS SOFIASSA 5.-6.8.2023


Sukujuhlaväkeä Kulttuurikeskus Sofian edustalla.

Tämä kesä huipentui Vainikaisten sukuseuran 10-vuotisjuhlaan Kulttuurikeskus Sofiassa Helsingin Vuosaaressa. Kaunis kesäviikonloppu siivitti 45 -henkisen juhlaväen iloiseen tunnelmaan. Lauantaipäivän maittavan buffet-lounaan ja yhteiskuvausten jälkeen siirryttiin auditorioon, jossa Keijo Vainikaisen kitarasäestyksellä laulettiin yhteislauluja. Sen jälkeen savolaisten sukujen tutkija Ari Kolehmainen piti juhlaesitelmän Vainikaisten alkujuurista. Asiakirjalähteet alkavat vasta 1540-luvulta, mutta DNA-testien avulla saadaan tietoa suvun syntyhistoriasta ja sukunimien vaihtumisesta. Puumalassa oli jo 1500-luvulla Vainikaisten talo ja tämä linja voisi jatkua Kainuun Vainikaisissa. Kainuun linja puolestaan voisi jatkua Paavo Vainikaisesta (s. 1699), joka muutti Utajärven Niskankylään. Kuopion Haminalahdella puolestaan Vihavaisista tulee Vainikaisia. Veljekset Sihvo ja Tahvo Vihavainen muuttivat sinne noin 1605 tienoilla ja sukuhaaran nimi muuttui vähitellen 1620-luvulla Vainikaiseksi. Tarvitaan kuitenkin tehdä vielä lisää DNA-testejä, jotta selviäisi tarkemmin, ovatko Savon vanhemmat Vainikaiset sukua myöhemmille Vihavaisista eli Vihavainosista polveutuville Vainikaisille, vai ovatko Vihavainen ja Vainikainen alun pitäenkin samaa sukua ja vain rinnakkaisnimiä, vai ovatko vanhemmat Vainikaiset erillinen suku ja onko heillä yhteyttä Lappeen Vainikoihin. Mielenkiintoista tutkittavaa siis riittää.


Sukututkija Ari Kolehmainen kertoi Vainikaisten syntyhistoriasta.

Juhlaesitelmän jälkeen oli vuorossa sukukokous, jonka avasi sukuseuran hallituksen puheenjohtaja Seppo Kauppila. Sukukokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Erkki Ryynänen ja sihteeriksi Sirkku Kauppila. Seppo Kauppila esitteli toimintakertomukset vuosilta 2021-2022 ja rahastonhoitaja Timo Vainikainen tilinpäätökset vuosilta 2021-2022. Sen jälkeen vahvistettiin seuraavan toimikauden 2024-2025 toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio. Lisäksi päätettiin jäsenmaksujen suuruudesta. Jäsenmaksuille oli korotuspaineita kohonneiden kustannusten takia, joten päätettiin korottaa sekä jäsen- että perhemaksua 5 eurolla. Seuraan kuuluu tällä hetkellä 181 jäsentä. Valitettavasti joitakin jäseniä on jouduttu erottamaan maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi.

Seuraavaksi oli vuorossa uuden hallituksen valinta. Seppo Kauppila ilmoitti, että hän olisi jäämässä pois puheenjohtajan tehtävistä. Lisäksi hallituksesta oli ilmoittanut jäävänsä pois Toni Vainikainen ja Tuija Kinnunen-Moilanen. Muut hallituksen jäsenet olisivat valmiina jatkamaan, jos heidät valitaan. Ensiksi valittiin seuralle uudeksi puheenjohtajaksi Urkki Keinänen Kuopiosta ja varapuheenjohtajaksi Eila Vainikainen Helsingistä. Sukukokous valitsi myös seuraavat jäsenet hallitukseen: Timo Vainikainen, Sirkku Kauppila, Pälvi Myyry, Jouko Karhunen, Matti Vainikainen, Teuvo Vainikainen, Minna Viertola ja Päivi Belousow. Varsinaiseksi toiminnantarkastajaksi valittiin Irene Vainikainen ja varatoiminnantarkastajaksi Arja Vainikainen.

Vilkasta keskustelua syntyi seuran uusista toimintamuodoista. Keskusteltiin mm. siitä, pidetäänkö sukujuhlia edelleen kahden vuoden välein vai siirrytäänkö pitämään kolmen vuoden välein. Keskusteltiin myös siitä, missä seuraavaa sukujuhlaa voitaisiin viettää. Eila Vainikainen esitti puolestaan toivomuksen, että sukulehti Wainikaiseen saataisiin lisää aktiivisia kirjoittajia, jotta lehteä voitaisiin jatkossakin toimittaa mahdollisimman monipuolisena. Keijo Vainikainen lupasi toimia jatkossa juttujen kokoajana. Jäsenet saivat laittaa toivomuksiaan idealaatikkoon. Kokouksen lopuksi kutsuttiin Seppo Kauppila sukuseuran kunniapuheenjohtajaksi. Seppo on toiminut ansiokkaasti seuran puheenjohtajana kymmenen vuotta.


Sukuseuran uusi puheenjohtaja Urkki Keinänen (oik.) kutsui Seppo Kauppilan kunniapuheenjohtajaksi.

Kahvitilaisuuden jälkeen siirryttiin Sofian Pyhän Viisauden kappeliin, jossa eläkkeellä oleva Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta, Isä Ambrosius, kertoi aluksi kulttuurikeskuksen perustamisesta. Sofia on entinen Osuuspankkiopisto, jonka ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö osti vuonna 2006. Siellä järjestetään taidetapahtumia, seminaareja ja hyvinvoinnin tapahtumia. Sen jälken hän kertoi tutustuneensa Vainikaisten sukukirjaan ja kertoi, kuinka merkityksellistä on tuntea omat sukujuurensa. Hän itse oli kotoisin Pohjois-Karjalasta ja Jääskeläisen sukua. Tilaisuudessa tuli myös esille Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan Kirillin toiminta.


Sofian kappelissa Isä Ambrosius otti meidät lämpimästi vastaan.

Päivä päättyi juhlaillalliseen Sofian ravintola Xeniassa. Ruokailun jälkeen saimme nauttia monipuolisesta musiikista, jota laulunopettaja ja kuoronjohtaja Raija Silfverberg esitti pianon säestyksellä. Yhteislauluna laulettiin perinteisesti Savolaisen laulu ja Kallavesj.

Sunnuntapäivän retket

Sunnuntain retkillä oli mukana 26 henkilöä. Liikkuminen kohteesta toiseen sujui kätevästi Vainion bussilla. Bussi tuli noutamaan Sofian hotellissa yöpyneet klo 10.00 ja loput päivän ohjelmaan osallistuneet Helsingin keskustasta Kiasman pysäkiltä, josta jatkettiin käynnille Tamminiemeen Meilahteen. Erinomaisen oppaan johdolla tutustuimme talon eri huoneisiin ja saimme kuulla tunnin aikana paljon yksityiskohtaisia tietoja Kekkosten ajasta Tamminiemessä. Moni varmaan yllättyi, kuinka vaatimattomasti Urho ja Sylvi Kekkonen olivat asuneet. Useat näkyvillä olevat esineet olivat ulkomaisten vieraiden tuomia lahjoja. Lämpimimmät suhteet presidentillä oli Neuvostoliiton pääministeriin Nikita Hrustsoviin, joka saapui yllättäen Kekkosen 60-vuotissyntymäpäiville vuonna 1960. Presidentti Kekkonen oli virassa 25 vuotta ja asui Tamminiemessä yhteensä 30 vuotta. Hänen työpöydällään oleva kello ja kalenteri näyttävät kuolinajan: klo 1.00 sunnuntaiyönä 31.8.1986. Kierroksen lopuksi pääsimme myös näkemään Tamminiemen kuuluisan saunan ja saunaosaston uima-altaineen.


Tamminiemi, entinen presidenttien virka-asunto Helsingin Meilahdessa.

Sen jälkeen matkamme jatkui bussilla Espoon puolelle Laajalahteen, jossa sijaitsee Akseli Gallen-Kallelan museo. Aluksi söimme lounaaksi lohikeittoa Tarvaspään Cafe Zocerian Merisalissa. Sieltä jokainen siirtyi omaan tahtiin tutustumaan museon näyttelyyn nimeltä Paluu Keniaan. Akseli Gallen-Kallela asui perheineen Keniassa vuosina 1909-10 ja oli aikanaan ensimmäisiä alueella eläneitä ja työskennelleitä eurooppalaisia kuvataiteilijoita. Teokset esittävät tulkintoja 1900-luvun alun Kenian luonnosta ja ihmisistä. Museon ainutlaatuinen arkkitehtuuri tarjosi hienot puitteet museokäynnille. Gallen-Kallela suunnitteli ja rakennutti Tarvaspäähän ateljeelinnan vuonna 1913 Kenian matkansa jälkeen.


Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinna Tarvaspäässä.

Museokäynnin jälkeen bussimme suuntasi kohti Helsingin rautatieasemaa, jossa osa retkellä olleista jäi pois kyydistä. Sieltä loput matkalaiset jatkoivat bussin kyydissä takaisin Vuosaareen, josta sitten lähtivät omilla autoillaan kotimatkalle. Kiitos kaikille sukujuhlaan ja -kokoukseen osallistuneille hyvin onnistuneista 10-vuotisjuhlista! Kahden vuoden päästä taas tavataan!

Katso lisää kuvia kuvagalleriasta!



TERVEISET VUODEN 2021 SUKUJUHLASTA!
Sukujuhla Kuopiossa 6-7.8.2021.

Ensimmäinen päivä
Sukujuhlaan kokoontui lähes 50 Vainikais-suvun jäsentä. Päivien avaus tapahtui Kuopion Väinölänniemellä sijainneella Peräniemen Kasinolla. Ilmoittautumisen, aamukahvittelun ja sukuseuran puheenjohtajan Seppo Kauppilan tervetulosanojen jälkeen Kuopion apulaiskaupunginjohtaja Pekka Vähäkangas toi Kuopion kaupungin tervehdyksen. Hänelle luovutettiin tilaisuudesta muistoksi sukuseuran standaari sekä Vainikaisten sukukirja.

Koska elettiin vielä korona-aikaa, Kirsti Dementjeff valisti meitä Kuopion korona-tilanteesta ja esitteli tilanteeseen soveltuvia käyttäytymismalleja.

Varsinainen ohjelma pääsi vauhtiin Urkki Keinäsen kertoessa päivien ohjelmasta sekä kuvin että sanoin Kuopion ensimmäisen kaupunginosan Väinölänniemen ja Peräniemen Kasinon historiasta.

Sitten hoidettiin virallinen ohjelma eli vuosikokous, jossa puhetta johti Pekka Dementjeff ja sihteerinä toimi Sirkku Kauppila. Seuran rahastonhoitaja Timo Vainikainen piti talouskatsauksen ja todettiin seuran talouden olevan edelleen vankalla pohjalla. Entiset hallituksen jäsenet jatkoivat ja uusiksi jäseniksi valittiin Pälvi Myyry Helsingistä ja Jouko Karhunen Kuopion Karttulasta. Kokouksen yhteydessä kutsuttiin ansiokasta hallitustyötä sukuseurassa tehnyt ja sen pitkäaikainen jäsen Erkki Ryynänen seuran kunniajäseneksi.

Sukututkija Kaija Heiskanen piti avartavan esityksen DNA-tutkimuksesta ja kertoili hauskasti miten ja mistä mahdollisesti Vainikaiset ovat aikoinaan tulleet nykyisille asuinsijoilleen.

Kasinolta osa siirtyi tutustumaan Toivo Vainikaisen johdolla hänen perustamansa VA-Varuste Oy:n toimintaa. Tehtaalla piti toimitusjohtaja Ville Vainikainen mielenkiintoisen esityksen tehtaan toiminnasta.

Illanviettoon Alahovin Viinitilalle päästiin m/s Queen R kyydissä peilityynellä Kallavedellä. Hyvien ruokien ja juomien jälkeen palattiin ilta-auringon jo laskiessa Kuopion satamaan Sielu ja ruumis virkistyneenä siirryttiin kuka minnekin odottelemaan seuraavan päivän ohjelmaa.

Toinen päivä
Sukujuhlan toisena päivänä kokoonnuttiin jo varhain aamulla Kuopion Korttelimuseon pihamaalla. Opas kertoi alustavasti korttelin historiasta. Valaisevan esitelmän Korttelimuseosta ja sen syntyhistoriasta olisi voinut pitää paikalla ollut seuramme aktiivijäsen arkkitehti Hannu Puurunen, sillä hän aikoinaan laati kolme eri suunnitelmaa, joista museolautakunta valitsi yhden, jonka mukaisesti vuonna 1973 aloitettiin museoalueen rakentaminen. Kesän päänäyttelynä oli ”Suomalaista rivitaloasumista vuosina 1960 - 2000”.

Korttelimuseosta siirryttiin VB – valokuvakeskukseen ja Martin Parrin näyttelyyn ”Lifes a Beach” . Martin Parr kuvasi näyttelyssä hauskasti ja osittain manipuloiden piknik-henkistä rantaelämää. Samalla nähtiin myös dokumentaristi Mika Mattilan video ”Elsewhereland”

Kuopion Klubilla odoteltiin jo kärsimättöminä kirjaili Sirpa Kähkösen saapumista. Luonaan jälkeen alkanut ja reilun tunnin kestänyt syvälle mieleenpainuva esitys vangitsi kuuntelijat. Kirjailijan lukuisat Kuopio-aiheiset teokset kuvaavat mukaansa tempaavasti makrotason ihmisiä kirjailijan omassa kotikaupungissa. Esitys painottui Sirpan ukin Lauri Tuomaisen elämään otsikolla ”tehtaan varjosta pimeään koppiin” Esitys sisälsi kohtauksia Kuopio-aiheisista kirjoista kuten Lakansiivet, Tankkien kesä sekä Graniittimies. Kaikki nämä kirjat ovat olleet ehdolla kirjallisuuden Finlandia -palkinnoksi. Sirpa esitys johti myös vilkkaaseen mielipiteiden vaihtoon. Omistuskirjoituksia varten pöydän taakse ilmaantui pitkä jono ja useimmilla oli kädessään Sirpa Kähkösen viimeisin teos ”Muistoruoho”. Kiitoksin jäämme odottelemaan Sirpan syksyllä ilmestyvää kirjauutuutta.

Seuran puheenjohtaja kiitteli kirjailijaa ja omia Vainikaisiaan todeten, että olipa aikamoinen ja erikoisen mielenkiintoinen kattaus kaksipäiväisessä sukujuhlassa. Samalla hän kiitteli jo kolmannet juhlat järjestänyttä kuopiolaista osapuolta, aktiivista seuran hallitusta ja kaikkia jäseniä aktiivisesta mukanaolosta.



Katso lisää kuvia kuvagalleriasta!



VAINIKAISTEN JÄLJILLÄ TUUSULASSA 4.-5.8.2018
Sukuseuran III sukukokous ja -juhla olivat Hotelli Gustavelundin auditoriossa lauantaina 4.8.2018.

Kokoukseen osallistui lähes 80 Vainikaissuvun jäsentä ympäri Suomen. Itse kokousosio sujui rutiinilla. Jäsenmaksut päätettiin pitää ennallaan kaudella 2019–2020: henkilöjäsenet 20, perhejäsenet 30 (sis. puolison ja alle 18-vuotiaat lapset) ja kannatusjäsenet 50 euroa. Jäsenmäärä oli kasvanut edellisestä kokouksesta 123:een. Hallitus esitti ja sukukokouksen osanottajat kannattivat ehdotusta, että Arja Vainikainen kutsutaan sukuseuran kunniajäseneksi. Hän on toiminut vuosia aktiivisesti sukuseurassa ja ennen kaikkea sukukirjaprojektissa. Vainikaisten sukukirja julkaistiin virallisesti sukukokouksessa.

Hellun ihanat hillot
Taiteilijatarinat ja -kertomukset elävät Tuusulanjärven Rantatien taiteilijayhteisössä, joka sijaitsee Gustavelundin naapurustossa. Siellä Rauhalahden torpparin tyttäret, Vainikaisen sisarukset, piikoivat kukin vuorollaan tunnettujen taiteilijoiden kodeissa. Sibeliuksen tyttärentytär Aino Porra muisteli kokouksessa lämpimästi keittäjä Helmi Vainikaista, joka palveli perhettä lähes 60 vuotta. Aino oli Ainolassa usein papan ja mummin luona. Kun pappa sävelsi, lasten piti olla hiljaa. Lapset katselivat ikkunalla olevaa lintulautaa. Keittiön vieressä oli Hellun ja Aino Karin yhteinen palvelijahuone, jossa he asuivat. Perheessä ei tytöille opetettu taloustöitä, mutta Hellu opetti Ainolle kakun teon. Hänen perheessään tehdään vieläkin jouluksi Hellu-karamelleja, joista tulevat aina mieleen Ainola ja Hellu.

Taetaa olla sukujuhlan aeka, sukujuhlan aeka, sukujuhlan aeka!
Lauantain iltajuhlaa vietettiin Gustavelundin ravintolassa yli 50 hengen voimin. Illallisen lomassa meitä viihdytti taitava laulutrio. Yhteislaulut sujuivat Vainikaisilta mallikkaasti pianon säestyksellä. Iltajuhlan lopuksi oli arpajaiset, jotka Urkki Keinänen hoiti lupsakkaalla otteella vaimonsa Maikin avustuksella.



Katso lisää kuvia kuvagalleriasta!

VAINIKAISTEN SUKUTILAISUUS KUNNONPAIKASSA SIILINJÄRVELLÄ 26.8.2017

Mennyt kesä jää varmasti kaikille mieleen siitä, että sitä saatiin viettää poikkeuksellisen viileissä merkeissä ympäri Suomen. Pieni sade ei kuitenkaan menoa haitannut, kun Vainikaiset kokoontuivat kesän lopulla 26.8.17 Siilinjärvellä Kylpylähotelli Kunnonpaikassa pidettyyn sukukirjaseminaariin 30 suvun edustajan voimin. Sukutapaamisessa keskiössä oli sukukirjan aineiston kokoaminen: tarkistaminen, täydentäminen ja korjaaminen.
Aamukahvin jälkeen päivän ohjelma käynnistyi sukuseuran puheenjohtajan Seppo Kauppilan tervehdyssanoilla. Seppo paljasti myös kokousväelle, että seuraava sukujuhla tullaan pitämään 4.-5.8.2018 Tuusulassa. Sitten seminaariin osallistujat esittäytyivät. Seuraavana oli vuorossa suurenmoista työtä tehneet sukututkijamme Arja Vainikainen ja Keijo Vainikainen, jotka esittelivät sukukirjan tilannetta. He kertoivat tutkimuksistaan ja esittelivät tulevan sukukirjan rakennetta. Sen jälkeen osanottajat jakaantuivat työryhmiin sukuhaaroittain.
Välillä nautittiin ravintolassa runsas ja maukas lounas. Sen jälkeen ryhdyttiin tarkastamaan ja korjaamaan omia perhetietoja tutkijoiden paikalle tuomista sukututkimuksista. Tunnelma oli välitön ja lämmin, kun tutut ja tuntemattomat sukulaiset juttelivat keskenään ja selvittelivät omia sukutietojaan. Sukututkijat opastivat ryhmien työskentelyä ja ottivat vastaan jäsenten mukanaan tuomia tietoja ja kuvia.
Kahvitauon jälkeen ryhmät raportoivat lyhyesti työryhmän tuloksista ja mahdollisista ongelmista. Sukukirjasta ei vielä voitu tehdä ennakkotilauksia, koska mm. kirjan painokustannuksista ei vielä ollut tietoa. Päivän lopuksi voitiin todeta, että tarvitaan vielä paljon työtä, jotta sukukirja saadaan valmiiksi ensi kesän sukujuhlaan mennessä. Nyt on kiire sukuseuran nettisivuilta löytyvän perhelomakkeen täytössä, jotta suvun nuoremmatkin perheet pääsevät esittäytymään henkilötietoineen sukukirjassa. Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille. Eiköhän tästä tilaisuudesta saatu tarpeeksi potkua ja innoitusta siihen, että ensi kesänä Vainikaisten sukukirja näkee päivänvalon!
Katso kuvia kuvagalleriasta!

VAINIKAISTEN SUKUJUHLA KUOPION RAUHALAHDESSA 6 -7.8.2016

Elokuun aurinkoisena lauantaina käynnistyivät sukujuhlat puheenjohtaja Seppo Kauppilan tervetuliaissanoilla. Vainikaisten kuljettamilla kahdella bussilla tehtiin kierros Kuopiossa, joka sivusi myös suvun alkujuuria eli Heikki Vainikaisen kotipaikkaa "Koljolaa" Koljonniemellä. Sitten Saaristokaupunkikierroksen jälkeen jatkettiin vielä Korsumäen kupeeseen, josta Vainikaisen sukuhaarat jokainen vuorollaan olivat hajaantuneet eri puolille Savoa.
Jätkänkämpällä aloitettiin iltapäivä lounaalla ja sukuseuran virallisella kokouksella. Yksi iltapäivän kohokohdista oli tohtori, kirjailija Lasse Lehtisen vierailuesitelmä. Lasse kertoi mehevien kaskujen kera maakunnan mahtimiehistä. Lassea kiinnosti kovasti Kekkosen yhteys Vainikaisten sukuun. Kuten tiedetään, hänen suhtautuminen presidenttiin on ollut hyvin kaksijakoista.
Arja ja Keijo Vainikainen paneutuivat Vainikaisten sukuhistoriaan ja Arja esitti lopuksi mielenkiintoisen multi-media - esityksen Vainikaisten sisaruksista, jotka olivat kukin vuorollaan lähteneet Rauhalahden torpparin tyttärinä piikomaan Tuusulajärven taiteilijayhteisöön Jean Sibeliukselle Ainolaan, Juhani Aholle Aholaan ja Pekka Haloselle Halosenniemeen.
Pienen tauon jälkeen aloitettiin iltaohjelma perinteisellä huutokaupalla ja sen jälkeen meitä Vainikaisia laulatti ja nauratti trubaduuri Pauli Huttunen. Joukko kokousvieraita oli mukana sunnuntaiaamun vierailussa Riisassa, Suomen ortodoksisessa museossa. Buffetlounaan jälkeen lausuttiin kokouksen päätössanat ja hyvillä mielin hyvästeltiin ja hajaannuttiin kotimatkalle.
Katso kuvia kuvagalleriasta!

VAINIKAISTEN SUKUSEURAN KOKOUS PORTAANPÄÄN KRISTILLISELLÄ OPISTOLLA 2.-3.8.2014

Perinteiselle ja paljon nähneelle Portaanpään opistolle kokoontui runsaat 70 Vainikaisten Sukuseuran jäsentä ensimmäiseen sukujuhlaan. Seuran puheenjohtajan Seppo Kauppilan tervetulosanojen jälkeen esiteltiin juhlasalissa sukuseuran toimintaa ja kerrottiin tulevaisuuden suunnitelmista. Tämän jälkeen pidettiin ensimmäinen sukuseuran virallinen vuosikokous. Kokouksen aikana pyydettiin Eeva Nousiainen sukuseuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Lounaan jälkeen Arja ja Keijo Vainikainen valottivat sukututkimuksen tämän hetken tilannetta ja varsinaisen juhlaesitelmän piti professori Juha Pentikäinen.
Iltapäivän puolella lähdettiin kieroajelulle. Lapinlahden keskustan jälkeen poikettiin Eemil Halosen museolle ja sitten kahviteltiin Minna Kettusen vieraana Juhani Ahon syntymäkodissa Väärnin Pappilassa.
Illalla musiikista vastaasi Mikko Ikäheimo, joka sooloesityksen jälkeen kitaralla säestäen laulatti illanviettoyleisöä. Illan ohessa pidettiin myös arpajaiset, jonka tuotolla on hyvä ruveta suunnittelemaan vaikkapa tulevaa sukukirjaa.
Sunnuntaiaamuna mentiin jumalanpalvelukseen kauniiseen Lapinlahden kirkkoon. Saarnastuolissa oli meidän oma mies pastori Timo Vainikainen. Kirkkokahvien jälkeen hyvästeltiin toisemme ja jäimme odottamaan seuraava sukukokousta 1916 Kuopion Rauhalahdessa.
Katso kuvia kuvagalleriasta!